Tausta Arabifoorumi varten Ympäristö ja Kehitys

Link: http://www.afedonline.org/en/inner.aspx?menuID=3

Arabimaailma on ollut uraauurtava rooli ihmiskunnan historiassa ja osallistunut suurelta osin tietämyksen edistämiseen muinaisina aikoina. Maailmantaloutta tuli 20. vuosisadan aikana yhä enemmän öljyyn. Arabimaalla oli keskeinen asema tämän elintärkeän energialähteen maailmanlaajuisena toimittajana, ja se jatkaa tällä tavalla ainakin neljän seuraavan vuosikymmenen aikana. Vaikutus oli kuitenkin sellainen vaikutelma, että siirtomaaajan päättyminen ja valtavien öljy- ja maakaasuvarojen saatavuus lopettaisivat arabimaailman ongelmat. Yleisesti ottaen arabimaailmassa tapahtuva inhimillinen kehitys on huono, luonnonvarat on usein käytetty kestämättömällä tavalla, ja ekologiset järjestelmät käyvät läpi jatkuvan rappeutumisprosessin.

Itse asiassa arabialue on kehittynyt 20. vuosisadan toisella puoliskolla nopeasti yhteiskunnallisella ja taloudellisella tasolla, ja sillä on valtava ympäristövaikutus. Tähän on liitetty viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut ympäristötoimien kasvu, joka käsittää institutionaalisten toimenpiteiden, ympäristölainsäädännön ja -strategioiden eri näkökohdat, kansalaisten ympäristötietoisuuden lisäämisen sekä kansainvälisten ja alueellisten sopimusten allekirjoittamisen. Monilla perustetuilla ympäristölaitoksilla ei kuitenkaan ole riittäviä henkilöresursseja tai riittäviä budjetteja haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä edistää ympäristöpolitiikkojen täytäntöönpanon vaikeutta ja heikentää ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon kykyä. Nämä lait, kuten koko muotokuva osoittaa, ovat edelleen riittämättömiä ja murto-osia monissa arabimaissa, ja eivät selvästi korosta tarvetta noudattaa moitteettoman ympäristöjohtamisen periaatteita luonnonvarojen hyödyntämisessä. Vaikka useimmissa arabimaissa on nykyään paremmat mahdollisuudet osallistua kansalaisyhteiskuntaan ympäristötoimiin, kansalaisjärjestöjen rooli on edelleen heikko.

1900-luvun viimeiset vuosikymmenten aikana tapahtui tietty yhteistyö, jossa keskusteltiin ympäristöongelmista joidenkin arabien erikoistuneiden organisaatioiden puitteissa. Näitä ovat muun muassa arabijärjestö, arabijärjestö teollisuuskehityksessä ja kaivostoiminnassa sekä Arabiliiton koulutus-, kulttuuri- ja tiedeyhteisö (ALECSO), jonka luonne edellyttää ympäristöongelmien syntymistä. Tiettyyn tiettyyn ympäristöasioihin erikoistuneen arabijärjestön puitteissa kehitettiin myös tiettyä yhteistyön tasoa, kuten arabikeskusta kuivien alueiden ja kuivien alueiden tutkimiseen (ACSAD), tai organisaatioita, joissa arabit tekevät yhteistyötä muiden maiden kanssa ohjelmissa, joiden tavoitteena on yhteisten ympäristöjen suojelu, lähinnä Persianlahden alueen kattavat alueelliset meriohjelmat, Punainen meri, Adeninlahti ja Välimeren alue. Näiden järjestöjen lisäksi arabien neuvosto on ympäristöasioista vastaava ministeriö (CAMRE), joka perustettiin vuonna 1987 Arabiliiton alaisuudessa, vaikka sen rooli on edelleen rajallinen useista syistä. Lisäksi Persianlahden yhteistyöneuvoston sihteeristö sisältää ympäristöosaston, joka on kehittänyt jäsentensä keskuudessa joitakin yhteisiä ohjelmia. Monet tehtävät odottavat kuitenkin edelleen vakavasti koordinoituja ja tehokkaampia arabiohjelmia ja ympäristöä koskevia toimia. Persianlahden yhteistyöneuvoston sihteeristöön kuuluu ympäristöosasto, joka on kehittänyt jäsentensä keskuudessa joitakin yhteisiä ohjelmia. Monet tehtävät odottavat kuitenkin edelleen vakavasti koordinoituja ja tehokkaampia arabiohjelmia ja ympäristöä koskevia toimia. Persianlahden yhteistyöneuvoston sihteeristöön kuuluu ympäristöosasto, joka on kehittänyt jäsentensä keskuudessa joitakin yhteisiä ohjelmia. Monet tehtävät odottavat kuitenkin edelleen vakavasti koordinoituja ja tehokkaampia arabiohjelmia ja ympäristöä koskevia toimia.

Kaikki arabimaat allekirjoittivat Rio de Janeirossa (Brasilia) kesäkuussa 1992 allekirjoittaman Rio de Janeirin julistuksen, joka sisälsi useita ympäristöperiaatteita. Periaate 4 vahvistaa, että ”kestävän kehityksen saavuttamiseksi ympäristönsuojelu on olennainen osa kehitysprosessia, eikä sitä voida pitää erillään siitä.” Periaatteessa 10 todetaan seuraavaa: ”Ympäristöasioita käsitellään parhaiten kaikkien asianosaisten osallistumisen yhteydessä kansalaisille, asiaankuuluvalla tasolla. Kansallisella tasolla jokaisella yksilöllä on oltava asianmukainen pääsy julkisten viranomaisten hallussa oleviin ympäristöä koskeviin tietoihin, mukaan lukien tiedot vaarallisista materiaaleista ja toiminnasta yhteisöissään, ja mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Jäsenvaltioiden on helpotettava ja edistettävä yleisön tietoisuutta ja osallistumista tekemällä tiedot laajalti saataville. On annettava tehokas oikeussuoja ja hallinnollinen menettely, mukaan lukien oikeussuojakeinot ja oikeussuojakeinot. “

Maailmanpankin tutkimuksessa on todettu, että arabimaiden hallinto kärsii vakavista häiriöistä: (1) Avoimuus on heikko ja hämmentävä. Selkein todiste tästä on se, että alueella on hallinnon laadusta saatavilla olevia tietoja ja tilastotietoja. (2) Arabimaiden oikeutta tutkia virallisia tietoja ei taata, ja jotkut arabimaat tekevät tämän oikeuden tarkoituksettomaksi. (3) Lehdistönvapaus on rajoitettu ja valvottu, mikä heikentää julkisen keskustelun ilmapiiriä. (4) Yleisön osallistuminen on vähäistä tai olematonta. Monia muita häiriöitä voitaisiin lisätä. Tämän seurauksena Maailmanpankki on osoittanut, että vuodesta 1980 lähtien Länsi-Aasian ja Pohjois-Afrikan vuotuinen taloudellinen kehitys ei ole ylittänyt 0,9 prosenttia asukasta kohden. Useat syyt tähän pettymykseen perustuvaan taloudelliseen suorituskykyyn voidaan havaita, joista ensimmäinen on ennen kaikkea heikko hallinto. Arabimaailmassa tämä on osaltaan heikentänyt monia palveluita ja siten myös ympäristöongelmien pahenemista.

Kestävän kehityksen, joka vastaa oman sukupolven tarpeisiin ilman, että se vaikuttaa kielteisesti tulevien sukupolvien valmiuksiin tyydyttää heidän tarpeitaan, on tullut tämän vuosisadan strategian salasanaksi. Tämä korostettiin Johannesburgissa (elokuu 2002) kestävän kehityksen maailmankonferenssissa. Kunnes tällainen kehitys on toteutunut, kaikki ponnistelut ovat väistämättä lähentymässä kohti tavoitetta saavuttaa tasapainoinen vuorovaikutus kestävän kehityksen kolmen ulottuvuuden välillä: sosiaalinen kehitys, taloudellinen kehitys ja ympäristönsuojelu.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *